Päätimmekin kanssani kodin jakavan miehen kanssa viettää joulua täällä ja kun äidin lihapadat jäivät väliin, oli jouluruokaa kokkailtava itse. Kahdelle (tai kolmelle kun lasketaan aattoillan illallisvieras) ihmiselle jouluruokia valmistettaessa on erityisen tärkeää huomioida ruuan todellinen tarve. Olen joskus joutunut heittelemään syömättä jääneitä sapuskoita roskiin, ja kaikkihan me tiedämme että ruuan roskiin laittaminen on synneistä pahimpia.
Rajasimme siis jouluaterian antimiksi kalkkunaa, porkkanalaatikkoa, perunalaatikkoa, ruusukaalia sekä juustoja ja vihersalaattia (savulohta on Kosovosta turha etsiskellä). Mutkia matkaan toi Albimallin käsittämättömän huono perunavalikoima; jauhoisia laatikkoperunoita ei yksinkertaisesti ollut joten perunalaatikko jouduttiin korvaamaan ihan tavallisilla keitetyillä perunoilla.
Porkkanalaatikon valmistin näppituntumalla kuorimalla, pilkkomalla ja keittemällä 500 grammaa porkkanoita. Kypsät porkkananpalat muussataan ja sekoitetaan riisipuuroon (ohje karjalanpiirakkapostauksessa). Mukaan pari ruokalusikallista siirappia ja hieman suolaa. Jonkin perimätiedon mukaan porkkanalaatikkoon tulee laittaa myös valkopippuria mutta sitä ei ollut.
Kalkkuna ostettiin jäisenä ja jätinkin sen jo aatonaattoiltana pöydälle sulamaan. Kalkkuna tulee paistaa huoneenlämpöisenä ja sitä ennen se on huuhdeltava hyvin, myös sisältä. En ole erityisen perehtynyt kalkkunantäytteisiin, joten jätin täyttämisen suosiolla väliin. Sen sijaan laitoin paiston ajaksi appelsiinia sisään antamaan hieman makua. Päälle valelin yrttivalkosipulivoisekoitetetta, joka teki lihan mehukkaaksi ja pinnan rapsakaksi.
Paistoin kalkkunaa sankarini Jamie Oliverin ohjeen mukaisesti 180 asteessa 40 minuuttia per kilo. Kuivumisen estämiseksi kalkkuna päällystetään foliolla ja välillä lintua voi valella paistonesteillä. Folio kannattaa poistaa noin puolisen tuntia ennen kuin paisti on valmis, niin pinta saa vähän väriä.
Valitettavasti (tai onneksi) sähköt katkesivat juuri kun aloimme syömään, ja pelkässä kynttilänvalossa ei oikein kunnon kuvia saanut. Ruoka kuitenkin maistui erinomaiselle ja seurakin oli hyvää. Eräs kuningasherkuista oli muuten Kuusamon Juuston savujuusto, joka löytyi äidin lähettämästä joulutervehdyspaketista. Mamma oli kokeena pakannut perinteisten sukulakujen ja Aku Ankkojen mukaan myös juustoa ja ainakin näin talvella se matkusti hyvin säilyneenä Posiolta Kosovoon.
